Korkea kolesteroli: syyt, riskit ja hoitovaihtoehdot

Korkea kolesteroli ei yleensä tunnu missään, ja juuri siksi se jää helposti huomaamatta vuosiksi. Veren rasva-arvot kertovat kuitenkin paljon siitä, kuinka paljon rasitusta valtimot kantavat tulevina vuosikymmeninä. Hyvä uutinen on, että korkea kolesteroli on yksi sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä, johon pystyy vaikuttamaan. Arvojen tulkinta, syiden selvittäminen ja kolesterolin alentaminen elintavoilla tai tarvittaessa lääkehoidolla kuuluvat yhteen kokonaisuuteen, jonka lääkäri arvioi yksilöllisesti. Seuraavissa osioissa kerrotaan, mistä korkea kolesteroli johtuu, miten riski arvioidaan ja mitkä hoitovaihtoehdot ovat käytössä.

Kolesteroli, LDL, HDL ja triglyseridit lyhyesti

Kolesteroli on rasvan kaltainen aine, jota elimistö tarvitsee solukalvojen rakentamiseen sekä hormonien ja D-vitamiinin tuotantoon. Elimistö valmistaa sitä myös itse, joten ravinnosta saatava kolesteroli on vain osa kokonaisuutta. Koska kolesteroli ei liukene veteen, se kulkee veressä lipoproteiineiksi kutsuttujen kuljetuspakkausten sisällä. Näiden pakkausten tyyppi ratkaisee, onko kolesterolin vaikutus elimistölle haitallinen vai suojaava.

LDL-kolesteroli kuljettaa suurimman osan veren kolesterolista kudoksiin, ja siksi sitä kutsutaan puhekielessä pahaksi kolesteroliksi. Kun LDL-kolesterolia on liikaa, sitä kertyy valtimoiden seinämiin ja valtimoiden ahtautuminen eli ateroskleroosi etenee. HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, joten sitä kutsutaan hyväksi kolesteroliksi. Pieni HDL-pitoisuus on haitallinen, mutta HDL:n nostaminen ei yksinään korvaa LDL:n laskemista.

Kolmas keskeinen rasva-arvo on triglyseridit eli verenrasvat, jotka ovat elimistön energiavarasto. Paastotriglyseridien raja-arvo on 1,7 mmol/l, ja sen ylittävä arvo luetaan osaksi rasva-aineenvaihdunnan häiriötä. Hyvin korkeat triglyseridiarvot voivat lisäksi altistaa haimatulehdukselle. Siksi lääkäri tarkastelee kokonaiskolesterolin ohella myös triglyseridejä. Kokonaiskolesteroli on näiden tekijöiden summa: se kertoo veren kolesterolin kokonaismäärän, mutta ei sitä, mihin kuljetuspakkauksiin kolesteroli on sitoutunut.

Korkean kolesterolin viitearvot ja tavoitetasot

Väestötasolla terveyttä edistävänä pidetään kokonaiskolesterolia alle 5,0 mmol/l ja LDL-kolesterolia alle 3,0 mmol/l. HDL-kolesterolin katsotaan olevan pieni, kun miehillä arvo on alle 1,0 mmol/l ja naisilla alle 1,2 mmol/l. Raja-arvot voivat vaihdella hieman laboratorioittain, ja vastauksen yhteydessä näkyvä viitealue kertoo kyseisen laboratorion rajat. Suomalaisten keskimääräinen kokonaiskolesteroli on selvästi korkeampi kuin ihmiselle luontainen taso, joten keskiarvoon vertaaminen ei kerro, onko oma arvo hyvä.

Henkilökohtainen tavoitetaso riippuu kokonaisriskistä. Pienen riskin ihmisellä tavoite on LDL alle 3,0 mmol/l, ja siihen pyritään ensisijaisesti elintavoilla. Kohtalaisessa riskissä LDL-tavoite on alle 2,6 mmol/l, suuressa riskissä alle 1,8 mmol/l ja erityisen suuressa riskissä alle 1,4 mmol/l. Kahdella ihmisellä samalla arvolla hoidon tarve voi silti olla aivan erilainen, koska esimerkiksi diabetes, aiempi valtimotauti tai vahva sukutausta nostavat riskiluokkaa.

Joskus käytetään myös ei-HDL-kolesterolia, joka lasketaan vähentämällä kokonaiskolesterolista HDL-kolesteroli. Se huomioi kaikki valtimoita kuormittavat kolesterolia kuljettavat hiukkaset, ja siitä on hyötyä erityisesti silloin, kun triglyseridit ovat koholla tai elimistö ei reagoi insuliiniin normaalisti. Lisäksi Lp(a)-pitoisuus kannattaa yleensä mitata kerran elämässä, koska se on pääosin perinnöllinen ja voi nostaa riskiä muista arvoista riippumatta. Lukujen tulkinta kuuluu lääkärille, joka näkee ne osana kokonaiskuvaa.

Korkean kolesterolin syyt

Korkean kolesterolin taustalla on usein useita tekijöitä, jotka vaikuttavat yhtä aikaa. Ruokavalio on näistä tavallisimpia: kovat eli tyydyttyneet rasvat nostavat LDL-kolesterolia, ja niitä on muun muassa rasvaisissa maitotuotteissa, juustoissa, rasvaisissa lihavalmisteissa sekä leivonnaisissa, pasteijoissa ja keksityissä välipaloissa. Ruokavalion merkitys ei rajoitu siihen, mitä jätetään pois, vaan myös siihen, mitä kovien rasvojen tilalla syödään. Perinnöllisyys vaikuttaa kolesterolitasoon voimakkaasti, ja osalla ihmisistä korkea kolesteroli on suvussa kulkeva ominaisuus riippumatta elintavoista.

Elintavat ja elimistön tila vaikuttavat erityisesti HDL-kolesteroliin ja triglyserideihin. Vyötärölihavuus ja rasvamaksa voivat pienentää HDL-kolesterolia, ja samoin tekevät vähäinen liikunta ja tupakointi. Runsas alkoholinkäyttö voi myös nostaa triglyseridejä.

Kolesterolin nousun taustalla voi olla myös jokin muu sairaus tai tilanne, jota on tärkeää etsiä ennen kuin tilaa leimataan pelkäksi elintapakysymykseksi. Kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, maksa- ja munuaissairaudet, raskaus ja jotkin lääkkeet voivat kaikki nostaa rasva-arvoja. Anaboliset steroidit pienentävät HDL-kolesterolia voimakkaasti ja nostavat LDL-kolesterolia. Siksi lääkäri selvittää tilapäiset ja muista sairauksista johtuvat syyt ennen kuin tekee johtopäätöksiä siitä, mistä korkea kolesteroli johtuu.

Perinnöllinen korkea kolesteroli eli familiaalinen hyperkolesterolemia

Familiaalinen hyperkolesterolemia eli FH on perinnöllinen sairaus, jossa LDL-kolesteroli on koholla jo lapsuudesta alkaen. Se periytyy vallitsevasti, joten sairastuneen vanhemman lapsista noin puolet perii sen. Yleisin syy on LDL-reseptoria koodaavan geenin muutos, joka heikentää elimistön kykyä poistaa LDL-kolesterolia verestä. Arvioiden mukaan FH on Suomessa noin yhdellä 600 ihmisestä, ja vähintään puolet sairastavista on edelleen diagnosoimatta.

Tyypillisesti FH:ta sairastavalla LDL-kolesteroli on kaksin- tai kolminkertainen väestön tavalliseen tasoon verrattuna, ja sepelvaltimotaudin riski on moninkertainen. Pelkkä ruokavalio ja liikunta eivät yleensä riitä, vaikka ne kuuluvat hoitoon aina. FH:ta kannattaa epäillä, jos kokonaiskolesteroli on aikuisella vähintään 8 mmol/l, jos suvussa on ollut varhainen sepelvaltimotauti tai äkillinen sydänperäinen kuolema, tai jos jänteissä on kolesterolikertymiä eli ksantoomia. Lapsella epäily herää, kun LDL-kolesteroli on vähintään 4 mmol/l.

FH:n varhainen tunnistaminen on tärkeää, koska hoidon voi silloin aloittaa ennen kuin valtimoihin on ehtinyt kertyä paljon rasvaa. Kun yhdellä perheenjäsenellä todetaan FH, lähisukulaiset kannattaa tutkia, ensin sisarukset, lapset ja vanhemmat. Geenitesti voi helpottaa sukuselvitystä, mutta negatiivinen testitulos ei aina sulje FH:ta pois, koska kaikkia perinnöllisiä muutoksia ei löydetä. Hoitopäätökset perustuvat lopulta LDL-kolesteroliin ja kokonaisriskiin.

Korkean kolesterolin oireet

Korkea kolesteroli ei aiheuta tyypillisesti mitään tuntuvia oireita, ja suurin osa ihmisistä saa tietää arvoistaan vasta verikokeesta. Haitta syntyy vähitellen, kun valtimoiden seinämiin kertyy rasvaa ja valtimot ahtautuvat. Oireet ilmaantuvat vasta, kun valtimotauti on edennyt niin pitkälle, että verenkierto kudoksissa heikkenee tai verisuoni tukkeutuu. Siksi mittaaminen on ainoa luotettava tapa saada selville, onko kolesteroli koholla.

Pitkälle edenneeseen valtimotautiin voivat liittyä rintakipu rasituksessa, hengästyminen, jalkojen särky kävellessä tai tilapäiset puheen ja näön häiriöt. Nämä oireet eivät ole korkean kolesterolin oireita sinänsä vaan valtimotaudin seurauksia. Perinnöllisessä muodossa joillakin voi näkyä silmäluomien ihon keltaisia kertymiä tai jänteiden paksuuntumista, kuten kantajänteessä. Näiden puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, että kolesteroli olisi kunnossa.

Korkean kolesterolin riskit ja sydän- ja verisuonitautiriskin arviointi

Korkean kolesterolin pääasiallinen haitta on ateroskleroosi, joka lisää sydäninfarktin, aivohalvauksen ja raajojen valtimotaudin vaaraa. Riski ei riipu pelkästään kolesterolista, vaan sen vaikutus kasvaa, kun mukana on muita tekijöitä, kuten tupakointi, korkea verenpaine, diabetes, ylipaino, vähäinen liikunta ja suvussa esiintyvä varhainen valtimotauti. Mitä pidempään korkea kolesteroli jatkuu, sitä enemmän valtimoihin ehtii kertyä rasvaa. Tästä syystä jo nuorella aikuisella kannattaa kiinnittää huomiota arvoihin, vaikka vaara tuntuu etäiseltä.

Kokonaisriski arvioidaan lääkärin vastaanotolla. Jos ihmisellä on jo todettu valtimotauti tai riskiä selvästi nostava sairaus, kuten diabetes, krooninen munuaissairaus tai FH, erillistä riskilaskentaa ei tarvita. Muilla käytetään riskilaskuria, joka arvioi seuraavan kymmenen vuoden todennäköisyyden sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen iän, sukupuolen, tupakoinnin, verenpaineen ja kolesteroliarvojen perusteella. Riski luokitellaan pieneksi, kohtalaiseksi, suureksi tai erityisen suureksi, ja luokka määrää LDL-tavoitteen.

Riskilaskurit voivat aliarvioida nuoren ihmisen elinikäistä riskiä, koska ne katsovat vain kymmenen vuotta eteenpäin. Siksi nuoremmilla korkean kolesterolin riskiä arvioitaessa huomioidaan myös suvun tilanne ja pitkäaikaisen LDL-altistuksen vaikutus. Tarvittaessa riskiä voidaan tarkentaa lisätutkimuksilla, kuten kaulavaltimon ultraäänellä tai sepelvaltimoiden kalkkipisteiden mittauksella. Nämä eivät kuulu rutiinitutkimuksiin, vaan niiden tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Kolesterolin mittaaminen ja verikokeet

Kolesteroli selviää verikokeesta, jota kutsutaan lipidipaneeliksi tai rasvaprofiiliksi. Siinä mitataan tavallisesti kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyseridit. LDL-kolesterolin mittaamiseen paastoaminen ei ole välttämätöntä, mutta paasto helpottaa triglyseridien arviointia. Käytännössä lääkäri tai laboratorio ohjeistaa, tarvitaanko paastoa juuri sinun mittaukseesi.

Diagnoosi perustuu yleensä kahteen eri päivinä otettuun näytteeseen, koska yksittäinen arvo voi vaihdella esimerkiksi sairastelun, elintapojen tai ruokailun mukaan. Lipidit suositellaan mitattavaksi väestössä viimeistään 40 vuoden iässä ja sen jälkeen vähintään viiden vuoden välein. Aiemmin mittaaminen on perusteltua, jos on riskitekijöitä, suvussa on kolesterolisairautta tai suvussa on ollut varhain valtimotautia. Lisäksi lääkäri voi tilata verikokeita kilpirauhasen toiminnan, verensokerin sekä maksa- ja munuaisarvojen selvittämiseksi, koska ne voivat selittää koholla olevat arvot.

Korkean kolesterolin hoitovaihtoehdot

Korkean kolesterolin hoidon päätavoite on ehkäistä valtimotaudin aiheuttamia sairauksia, ei pelkästään saada arvoja alas. Hoito rakennetaan kokonaisriskin mukaan, ja siihen kuuluvat aina elintavat riippumatta siitä, tarvitaanko lääkitystä. Korkean kolesterolin hoitovaihtoehtoja ovat ruokavalion muutokset, liikunta, painonhallinta, tupakoinnin lopettaminen ja alkoholin vähentäminen sekä tarvittaessa lääkehoito. Erityisesti perinnöllisessä muodossa hoito suunnitellaan lisäksi erikoislääkärin kanssa.

Pienen ja kohtalaisen riskin ihmisellä elintapamuutosten vaikutusta seurataan tavallisesti muutaman kuukauden ajan ennen kuin lääkehoidosta keskustellaan. Terveellä ihmisellä, jolla ei ole muita riskitekijöitä ja jonka kokonaiskolesteroli on 5,0–6,4 mmol/l, uusi mittaus tehdään yleensä kolmen–kuuden kuukauden kuluttua elintapojen muutosten jälkeen. Suuressa tai erityisen suuressa riskissä olevilla lääkehoito aloitetaan usein heti elintapojen rinnalla. Päätös tehdään aina yksilöllisesti lääkärin kanssa.

Ruokavalio korkean kolesterolin hoidossa

Ruokavalion tärkein kolesteroliin vaikuttava tekijä on rasvan laatu. Kovien rasvojen osittainen korvaaminen pehmeillä rasvoilla on keskeisin ruokavalion muutos valtimotaudin ehkäisyssä. Pehmeää rasvaa saa kasviöljyistä, kuten rypsiöljystä, jossa on vain noin viisi prosenttia kovaa rasvaa, sekä kalasta, pähkinöistä ja siemenistä. Kovan rasvan osuus suomalaisten ruokavaliossa on keskimäärin noin 14 prosenttia energiasta, kun tavoite on alle 10 prosenttia.

Käytännössä muutokset voivat olla pieniä ja arkeen sopivia. Leivän päälle voi valita kasviöljypohjaisen levitteen voin sijaan, rasvaisen juuston tilalle kevyemmän vaihtoehdon ja rasvaisten lihavalmisteiden tilalle kalaa, kanaa tai palkokasveja. Kuitua saa täysjyväviljatuotteista, kasviksista, marjoista ja hedelmistä, ja kuitupitoinen ruokavalio tukee sekä kolesterolia että painonhallintaa. Kasvistanoli- ja kasvisteroliravintolisät ja -elintarvikkeet voivat laskea kolesterolia keskimäärin noin kymmenen prosenttia, mutta ne eivät sovi jokaiselle, joten niistä on hyvä keskustella ammattilaisen kanssa.

Kananmunien suhteen ohjeet ovat aiempaa lempeämpiä, mutta jos kolesteroli on koholla itsellä tai suvussa, munia kannattaa syödä noin kolme tai neljä viikossa. Ravinnon kolesterolilla on pienempi merkitys kuin kovalla rasvalla, joten ruokavaliota kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä yksittäisten ruoka-aineiden kautta. Jos ruokavalion muuttaminen tuntuu raskaalta, apua voi saada ravitsemusterapeutilta tai lääkäriltä.

Liikunta, painonhallinta, tupakointi ja alkoholi

Säännöllinen liikunta nostaa HDL-kolesterolia ja tukee samalla painonhallintaa, verenpainetta ja verensokeria. Liikuntamuodon ei tarvitse olla rankka: reipas kävely, pyöräily, uinti tai sauvakävely sopivat monelle, kunhan liikuntaa kertyy viikoittain riittävästi. Jos liikunta on jäänyt vähäiseksi tai on aloitettava pitkän tauon jälkeen, kannattaa edetä rauhallisesti. Rintakipu, hengenahdistus tai huimaus liikunnassa on aina syy keskeyttää ja hakeutua lääkärin arvioon.

Ylipainoisella painon pudottaminen on osa hoitoa, koska vyötärölihavuus ja rasvamaksa pienentävät HDL-kolesterolia ja nostavat triglyseridejä. Painonpudotus voi palauttaa HDL-arvon normaaliksi ja parantaa samalla muita aineenvaihdunnan arvoja. Terveyden kannalta hyviä tavoitteita ovat esimerkiksi vyötärönympärys alle 88 senttimetriä naisilla ja alle 102 senttimetriä miehillä sekä verenpaine alle 130/80. Pienikin painonpudotus on hyödyksi, eikä tavoitteena tarvitse olla täydellinen paino.

Tupakointi pienentää HDL-kolesterolia ja vahingoittaa valtimoiden seinämiä, joten tupakoinnin lopettaminen on yksi tehokkaimmista tavoista pienentää kokonaisriskiä. Sama koskee nikotiinituotteita, joiden välttämistä suositellaan. Alkoholia kannattaa käyttää vähän, koska runsas käyttö nostaa triglyseridejä ja kuormittaa maksaa. Riittävä uni ja lepo kuuluvat myös terveellisiin elintapoihin, ja ne tukevat muiden muutosten onnistumista.

Kolesterolilääkitys osana korkean kolesterolin hoitoa

Lääkehoito tulee kyseeseen, kun elintavat eivät yksin riitä tavoitteeseen tai kun kokonaisriski on niin suuri, että tavoite on mahdoton saavuttaa pelkästään elintavoilla. Käypä hoito -suosituksen mukaan lääkehoitoa tarvitsevat ensisijaisesti suuren ja erityisen suuren riskin potilaat, ja valtimotautia sairastavilla kolesterolilääkitys aloitetaan elintapahoidon rinnalle lipidiarvoista riippumatta. Elintapahoito jatkuu lääkehoidon aikana aina. Lääkkeen tarve, valinta ja seuranta ratkaistaan jokaisella erikseen lääkärin arvion perusteella.

Kolesterolia laskevia lääkeryhmiä on useita, ja ne vaikuttavat eri mekanismeilla. Osa vähentää maksan kolesterolin tuotantoa, osa estää kolesterolin imeytymistä suolesta, ja uudemmat ihon alle pistettävät valmisteet vaikuttavat kolesterolin poistumiseen verestä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan usein useamman eri tavalla vaikuttavan hoidon yhdistelmä. Lääkeryhmän valinta riippuu muun muassa tavoitellusta LDL-tasosta, perussairauksista, muusta lääkityksestä ja siitä, mikä sopii kullekin.

Lääkehoidolla on hyötynsä mutta myös rajansa ja haittansa. Hyöty näkyy valtimotautitapahtumien ehkäisynä, kun hoitoon sitoudutaan pitkäaikaisesti, eikä lääkehoidolle ole ikärajaa. Yleisin haitta on lihasoireet, ja vakavat lihashaitat ovat harvinaisia. Ihon alle pistettävät valmisteet ovat kalliimpia, ja niiden käyttö rajataan tarkasti määriteltyihin tilanteisiin. Jos lääkitys aiheuttaa oireita, sitä ei kannata lopettaa omin päin, vaan oireista kannattaa keskustella lääkärin kanssa, joka voi muuttaa hoitoa.

Lapsille lääkehoitoa käytetään yleensä vain perinnöllisessä kolesterolisairaudessa. Raskauden aikana ja sitä suunniteltaessa lääkehoidon sopivuus arvioidaan erikseen. Lääkehoito ei myöskään ole korvike ruokavaliolle ja liikunnalle, vaan ne tukevat toisiaan. Hoidon onnistumiseen vaikuttaa eniten se, että hoitoon sitoudutaan pitkäjänteisesti.

Seuranta ja hoidon onnistuminen

Seurannan tavoitteena on varmistaa, että LDL-kolesteroli pysyy riskiluokan mukaisessa tavoitetasossa ja että muut riskitekijät ovat hallinnassa. Elintapamuutosten jälkeen arvot mitataan uudelleen yleensä muutaman kuukauden kuluttua, ja hoidon aloituksen jälkeen seurantaa jatketaan lääkärin ohjeistamalla tavalla. Jos triglyseridit olivat diagnoosivaiheessa viitealueella, seurannassa riittää usein pelkkä LDL-kolesterolin mittaus. Seurannassa tarkastellaan myös verenpainetta, verensokeria, painoa ja vyötärönympärystä.

Hoitoon sitoutuminen on pitkäaikaisessa hoidossa tärkeää, ja siihen kannattaa kiinnittää huomiota alusta alkaen. Realistiset tavoitteet, pienet askeleet ja omien arvojen seuraaminen auttavat pysymään mukana. Jos hoito tuntuu liian raskaalta tai sivuvaikutuksia ilmenee, asiasta kannattaa kertoa avoimesti, jotta hoitoa voidaan muokata. Kolesterolin hoito on yleensä pitkä projekti, ei lyhyt kuuri.

Milloin hakeutua lääkäriin

Lääkärin arvioon kannattaa hakeutua, jos kolesteroliarvoja ei ole koskaan mitattu ja ikää on yli 40 vuotta, tai jos riskitekijöitä on aiemminkin. Sama koskee tilannetta, jossa suvussa on ollut varhainen sydäninfarkti, aivohalvaus tai tiedossa oleva kolesterolisairaus. Myös jo mitattu korkea arvo, joka ei ole laskenut elintapamuutosten jälkeen, on syy ottaa yhteyttä. Lääkärin kanssa voi sopia tarvittavista tutkimuksista, riskin arvioinnista ja hoitosuunnitelmasta.

Kiireellistä arviota tarvitaan, jos esiintyy puristava tai painava rintakipu, joka säteilee käsivarteen, leukaan tai selkään, äkillistä hengenahdistusta, äkillistä toispuoleista raajojen heikkoutta, suun vinoutumista, puheen puuroutumista tai näön äkillistä häiriötä. Nämä voivat olla sydäninfarktin tai aivohalvauksen merkkejä, ja niissä pitää soittaa hätänumeroon 112 eikä odottaa. Hoidon nopeus vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.

Jos kävellessä tulee toistuvasti jalkakipua, joka helpottaa levossa, asia kannattaa tuoda lääkärin arvioitavaksi pian. Sama koskee tilannetta, jossa kolesteroliarvo on hyvin korkea, esimerkiksi kokonaiskolesteroli on yli 8 mmol/l. Näissä tilanteissa ei yleensä tarvita päivystystä, mutta odottaminen ei ole hyvä ratkaisu. Oireettomassa tilanteessa riittää tavallinen vastaanottoaika.

Miten Dokport voi auttaa korkean kolesterolin kanssa

Dokportin kautta voit keskustella lääkärin kanssa nopeasti ja helposti, kun korkea kolesteroli, sen riskit tai verikokeen tulos mietityttävät. Lääkäri käy chatissa läpi tilannettasi, kuten aiempia arvojasi, suvun sairauksia, elintapojasi ja muita riskitekijöitä. Hän arvioi tilanteesi ja päättää tarkoituksenmukaisesta hoidosta. Dokport on ihmisistä huolehtiva tiimi, jonka tavoitteena on, että saat selkeän käsityksen siitä, mitä arvot tarkoittavat ja mitä seuraavaksi kannattaa tehdä.

Tarvittaessa lääkäri ohjaa sinut laboratoriokokeisiin, esimerkiksi lipidipaneeliin ja muihin riskiä selventäviin verikokeisiin, tai jatkotutkimuksiin ja vastaanotolle, jos tilanne sitä vaatii. Etäkonsultaatio ei sovi tilanteisiin, joissa on rintakipua, halvausoireita tai muita kiireellisiä oireita, vaan niissä on soitettava 112. Konsultaation hinta löytyy Dokportin ajantasaisesta hinnastosta. Lääkäri voi myös tukea elintapamuutoksia ja seurantaa pitkän hoidon aikana, jotta korkea kolesteroli pysyy hallinnassa.

Yhteenveto

Korkea kolesteroli on yleinen ja usein oireeton riskitekijä, jonka merkitys näkyy vasta vuosien kuluttua valtimotautina. Arvojen tulkinta riippuu kokonaisriskistä, ja siksi oma tavoite ei ole sama kuin toisen. Hoidon perusta on aina elintavat eli ruokavalion rasvojen laatu, liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja vähäinen alkoholinkäyttö. Lääkehoito on yksi hoitovaihtoehto, ja sen tarpeesta päättää lääkäri yksilöllisesti.

Jos arvoja ei ole mitattu, suvussa on varhaisia sydän- tai aivosairauksia tai mitattu arvo on korkea, asiaa kannattaa selvittää lääkärin kanssa. Korkea kolesteroli on hoidettavissa, ja pitkäjänteinen seuranta auttaa suojaamaan valtimoita. Pienet muutokset arjessa kertautuvat vuosien mittaan.