Kihti: oireet, syyt ja hoito

Kihti on niveltulehdus, joka alkaa usein yllättäen ja yöllä, ja pahimmillaan se tekee kävelemisestä lähes mahdotonta jo muutamassa tunnissa. Vaiva johtuu virtsahapon eli uraatin kiteytymisestä nivelen sisään, ja se on maailman yleisin niveltulehduksen muoto keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla aikuisilla. Tämä artikkeli käy läpi, mistä kihti johtuu, miten sen tunnistaa, mikä auttaa kotona ja milloin oireiden vuoksi kannattaa hakeutua lääkärin arvioon.

Mitä kihti tarkoittaa?

Kihdissä veren uraattipitoisuus on pitkään ollut koholla, kunnes suola alkaa kiteytyä nivelen sisälle ja aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion. Uraatti syntyy elimistössä puriiniaineiden hajotessa, ja puriineja saadaan sekä ruoasta että solujen normaalista uusiutumisesta. Terveenä uraatti poistuu munuaisten kautta virtsaan, mutta jos sitä syntyy liikaa tai sen erittyminen hidastuu, pitoisuus veressä nousee ja kiteytymisen riski kasvaa. Kihti voi olla kertaluonteinen kohtaus, toistuva vaiva tai vuosien myötä krooninen nivelsairaus, jossa nivelet pysyvät turvoksissa myös kohtausten välillä.

Kihti on selvästi yleisempi miehillä kuin naisilla, ja suurin osa sairastuu keski-iässä tai myöhemmin. Naisilla riski kasvaa vasta vaihdevuosien jälkeen, kun tietyt hormonaaliset tekijät, jotka ovat aiemmin suojanneet uraattitasapainoa, heikkenevät. Perinnöllinen alttius vaikuttaa myös: jos lähisuvussa on kihtiä, oma riski sairastua on suurempi.

Länsimaissa kihti koskettaa arviolta kahta–kolmea prosenttia aikuisväestöstä, ja osuus on kasvanut viime vuosikymmeninä väestön ikääntymisen, ylipainon yleistymisen ja munuaisten vajaatoiminnan lisääntymisen myötä. Kihtiä muistuttaa toinen, harvinaisempi nivelsairaus, valekihti, jossa niveltulehduksen aiheuttavat kalsiumpyrofosfaattikiteet uraattikiteiden sijaan. Oireet ovat hyvin samankaltaiset, joten erottelu vaatii yleensä nivelnestenäytteen tutkimisen, sillä hoito ja pitkän aikavälin seuranta eroavat jonkin verran toisistaan.

Mistä kihti johtuu?

Kohonnut veren uraattipitoisuus voi johtua joko liiallisesta tuotannosta tai heikentyneestä erityksestä munuaisten kautta, ja usein taustalla on molempia yhtä aikaa. Virtsahapon tuotantoa lisäävät ylipaino, korkea verenpaine, tyypin 2 diabetes ja poikkeavat rasva-arvot eli yhdessä niin kutsuttu metabolinen oireyhtymä, samoin runsas alkoholinkäyttö erityisesti oluena sekä puriinipitoinen ruokavalio, johon kuuluu paljon punaista lihaa, sisäelimiä, äyriäisiä ja sokeroituja juomia. Erittymistä puolestaan heikentävät munuaisten vajaatoiminta, tietyt lääkkeet kuten nesteenpoistolääkkeet ja joissain tapauksissa myös harvinaiset perinnölliset aineenvaihduntahäiriöt.

Kihtikohtauksen voi laukaista moni arkinen asia, vaikka taustalla oleva uraattipitoisuus olisi ollut koholla jo pitkään huomaamatta. Tyypillisiä laukaisijoita ovat äkillinen kylmettyminen, tavallista suurempi fyysinen rasitus tai vamma, leikkaus, infektio, nesteenpoistolääkkeen aloitus sekä runsas ja puriinipitoinen ateria, johon on usein liittynyt alkoholia. Moni tunnistaa jälkikäteen juuri sen illan, joka kohtauksen näytti käynnistäneen, vaikka todellinen syy on ollut kertymässä kehossa jo kauan ennen sitä.

Perinnöllisyyden osuutta ei kannata aliarvioida: yhdysvaltalaisten arvioiden mukaan noin joka neljännellä kihtiä sairastavalla on lähisuvussa toinen kihtipotilas. Tämä ei tarkoita, että sairaus olisi väistämätön, vaan pikemminkin sitä, että elintapoihin kannattaa kiinnittää tavallista enemmän huomiota, jos suvussa on aiempia tapauksia. Puriinien määrä vaihtelee ruoka-aineiden välillä huomattavasti: eniten niitä on oluessa, sisäelimissä, riistassa, hanhessa sekä kalan ja siipikarjan nahassa, kun taas esimerkiksi liha, äyriäiset, palkokasvit ja kaura sisältävät niitä kohtalaisesti ja sopivat useimmille säännöllisempäänkin käyttöön kohtuullisina annoksina.

Millaiset kihdin oireet ovat tavallisia?

Kihdin oireet alkavat useimmiten äkillisesti, usein keskellä yötä, ja kipu voimistuu nopeasti muutaman tunnin aikana huippuunsa. Tulehtunut nivel punoittaa, turpoaa ja tuntuu kuumalta ihon alla, ja se on niin arka, että pelkkä peiton paino tai kevyt kosketus voi tuntua sietämättömältä. Yleisin kohde on isovarpaan tyvinivel, mutta kihti voi iskeä myös jalkaterän muihin niveliin, nilkkaan, polveen tai harvemmin kyynärpäähän ja muihin yläraajan niveliin. Ensimmäiset kohtaukset koskevat yleensä yhtä niveltä kerrallaan ja kestävät muutamasta päivästä pariin viikkoon, minkä jälkeen oireet häviävät usein kokonaan seuraavaan kohtaukseen asti.

Jos kihtiä ei hoideta pitkän aikaa, kohtaukset alkavat toistua tiheämmin, kestää pidempään ja voivat koskettaa useampaa niveltä samanaikaisesti. Vuosien kuluessa nivelten ympärille ja esimerkiksi sormiin, varpaisiin, korvalehtiin sekä kyynärpäiden ojentajapuolelle voi kertyä pieniä, kovia kihtikyhmyjä eli toofeja, jotka ovat merkki pitkään koholla olleesta uraattipitoisuudesta. Osalla kihtiä sairastavista esiintyy myös virtsatiekiviä, koska sama uraatti, joka kiteytyy niveleen, voi kiteytyä myös virtsateihin.

Mikä laukaisee kihtikohtauksen

Akuutti kihtikohtaus etenee tyypillisesti selkeän kaavan mukaan: kipu alkaa yllättäen, voimistuu nopeasti puolen vuorokauden kuluessa ja alkaa sitten hitaasti helpottaa, kunnes nivel palautuu muutamassa päivässä tai viikossa lähes ennalleen. Tänä aikana arkiset asiat, kuten kengän pukeminen tai portaissa kävely, voivat olla poikkeuksellisen kivuliaita. Toistuvat kohtaukset eivät ole sattumaa, vaan ne kertovat siitä, että veren uraattipitoisuus on edelleen liian korkea kohtausten välissäkin, vaikka nivel näyttäisi ulospäin täysin terveeltä.

Osa kokee kihdin ainutkertaisena tapahtumana, joka ei koskaan uusiudu, mutta suurella osalla hoitamattomista tapauksista kohtaukset palaavat kuukausien tai vuosien sisällä. Siksi ensimmäisen kohtauksen jälkeen kannattaa jo pohtia elintapoihin liittyviä muutoksia, vaikka akuutti kipu olisikin jo hellittänyt. Päiväkirjan pitäminen kohtauksista, niiden ajankohdasta ja edeltävästä päivästä auttaa monia tunnistamaan omat yksilölliset laukaisevat tekijänsä, mikä helpottaa jatkossa sekä ehkäisyä että lääkärille kerrottavaa esitietoa.

Miten kihtiä voi helpottaa kotona?

Kihtikohtauksen aikana nivelen lepuuttaminen ja jääpussin käyttö muutaman kerran päivässä helpottavat kipua ja turvotusta huomattavasti. Ilman reseptiä saatavat tulehduskipulääkkeet toimivat useimmilla melko tehokkaasti, kunhan niitä käytetään pakkausohjeen mukaisesti eikä niitä yhdistellä holtittomasti muihin särkylääkkeisiin. Myös runsas nesteen juominen, vähintään pari litraa vuorokaudessa ja mieluiten vettä, tukee elimistön kykyä poistaa uraattia.

Pitkällä aikavälillä ruokavaliolla on todellista merkitystä, vaikka se ei yksinään korvaa lääkehoitoa vaikeammissa tapauksissa. Puriinipitoisten ruokien, kuten sisäelinten, riistan, äyriäisten ja oluen, käyttöä kannattaa rajoittaa oireiden sallimissa rajoissa, kun taas täysjyvävilja, vähärasvaiset maitotuotteet, kasviöljyt sekä marjat ja hedelmät sopivat kihtiä sairastavalle hyvin. Ylipainoisilla maltillinen laihduttaminen, enintään puolesta kilosta kiloon viikossa, pienentää veren uraattipitoisuutta usein tehokkaammin kuin pelkkä ruokavalion tarkistaminen, kun taas liian nopea laihduttaminen tai paastoaminen voi päinvastoin laukaista kohtauksen. Alkoholia, erityisesti olutta, kannattaa käyttää korkeintaan satunnaisesti, sillä se sekä lisää virtsahapon muodostumista että hidastaa sen erittymistä.

Kohtauksen aikana myös pieni käytännön asia, kuten löysä ja avonainen jalkine tai sängyssä peiton pitäminen kipeän jalan päältä pois, vähentää turhaa painetta ja kosketusta arkaan niveleen. Nivelen kohoasennossa pitäminen levossa auttaa turvotuksen hallinnassa samalla tavalla kuin muissakin nivelvammoissa. Kipulääkkeen ottaminen heti oireiden alkaessa, ei vasta kun kipu on jo pahimmillaan, tehoaa yleensä paremmin, joten aiemmin kihtikohtauksia sairastaneen kannattaa pitää sopiva särkylääke aina saatavilla.

Miten lääkäri toteaa kihdin?

Kun oireet ovat tyypilliset eli isovarpaan tyvi tai muu alaraajan nivel on toistuvasti tulehtunut muutaman päivän jaksoissa ja veren uraattiarvo on ollut koholla, lääkäri voi usein tehdä diagnoosin ilman erityistutkimuksia. Varman diagnoosin saa kuitenkin vain tutkimalla kipeästä nivelestä otettua nestenäytettä mikroskoopilla, jolloin siitä voidaan nähdä tyypilliset neulamaiset uraattikiteet. Tämä tutkimus tehdään erityisesti silloin, kun oireet ovat epätyypilliset tai kun on tarpeen sulkea pois muita syitä, kuten nivelen bakteeritulehdusta tai muuta reumaattista tulehdusta.

Pelkkä koholla oleva veren uraattiarvo ei vielä tarkoita kihtiä, sillä monella on korkea uraattipitoisuus ilman koskaan puhkeavaa nivelkipua. Kroonisessa vaiheessa lääkäri voi tunnistaa taudin jatkuvien nivelturvotusten ja ihonalaisten kihtikyhmyjen perusteella, ja tarvittaessa apuna käytetään kuvantamista, kuten ultraääntä tai röntgeniä, jolla voidaan nähdä tarkkarajaisia luun syöpymiä pitkään sairastetun kihdin yhteydessä.

Kihti ja muut terveysriskit

Kihti ei ole vain nivelten vaiva, vaan se kulkee usein käsi kädessä muiden aineenvaihdunnallisten ja verisuoniperäisten sairauksien kanssa. Kihtiä sairastavilla esiintyy tavallista useammin korkeaa verenpainetta, tyypin 2 diabetesta, poikkeavia rasva-arvoja ja munuaisten vajaatoimintaa, ja nämä samat tekijät sekä nostavat uraattipitoisuutta että lisäävät sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tutkimusten mukaan kihtiin liittyy tavallista väestöä suurempi kuolleisuus erityisesti sydän- ja verisuonisairauksiin, minkä vuoksi verenpaineen, verensokerin ja kolesteroliarvojen säännöllinen seuranta kuuluu hyvään kihdin hoitoon siinä missä nivelen hoitokin.

Toinen huomionarvoinen liitännäisriski on virtsatiekivet: noin kymmenellä–viidellätoista prosentilla kihtiä sairastavista todetaan virtsakiviä, koska sama uraatti, joka kiteytyy niveleen, voi kiteytyä myös virtsateihin. Riittävä nesteytys, johon jo kihdin omahoidossakin kannustetaan, pienentää osaltaan myös tätä riskiä. Juuri tämän vuoksi kihdin hoidossa katsotaan usein laajemmin koko terveydentilaa, ei pelkästään sitä yksittäistä niveltä, joka sattuu kulloinkin oireilemaan.

Miten kihtiä hoidetaan?

Akuutin kihtikohtauksen hoidossa lääkäri käyttää yleensä tulehduskipulääkkeitä, joiden lisäksi voidaan tarvittaessa määrätä lyhyt kortisonikuuri suun kautta tai ruiskeena suoraan tulehtuneeseen niveleen. Näillä keinoilla kipu ja turvotus rauhoittuvat useimmiten muutamassa päivässä. Jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen arvioidaan, tarvitaanko elintapamuutosten lisäksi säännöllistä uraattia alentavaa lääkitystä, erityisesti jos kohtaukset ovat toistuneet tai veren uraattiarvo pysyy korkealla.

Tällaisesta pitkäaikaisesta kihtilääkkeestä yleisimmin käytetty on allopurinoli, jota otetaan päivittäin ja usein vuosien ajan uraattitason pitämiseksi tavoitteessa. Jos allopurinoli ei sovi tai ei tehoa riittävästi, vaihtoehtona voi olla febuksostaatti tai muu lääkäri arvioima vaihtoehto. Hoidon alussa kohtaukset voivat hetkellisesti jopa lisääntyä, kun kertyneet uraattikiteet alkavat vapautua elimistöstä, mutta tämä ei ole syy keskeyttää lääkitystä, vaan merkki siitä, että hoito on vaikuttamassa. Kroonisessa kihdissä lääkitys on tyypillisesti hyvin pitkäaikaista, ja sen rinnalla seurataan usein myös sydän- ja verisuoniterveyttä, sillä kihtiä sairastavilla näiden sairauksien riski on tavallista suurempi.

Milloin kihti vaatii lääkärin arviota

Ensimmäisen epäillyn kihtikohtauksen yhteydessä on järkevää varata aika lääkärille, jotta diagnoosi varmistuu ja saadaan ohjeet sekä akuuttiin kipuun että jatkoon. Lääkärin arvioon kannattaa hakeutua myös silloin, kun kotihoito ei tuo apua parin päivän kuluessa, kohtaukset alkavat toistua tiheämmin tai niveleen ilmaantuu uusia kyhmyjä. Sama koskee tilannetta, jossa oireita esiintyy jo tunnetulla kihtipotilaalla toistuvasti useammassa nivelessä samanaikaisesti.

Kiireellistä arviota tarvitaan, jos tulehtunut nivel on erittäin kuuma ja voimakkaan punainen, siihen liittyy korkea kuume tai yleisvoinnin selvä heikkeneminen, sillä tällöin oireet voivat viitata nivelen bakteeritulehdukseen kihdin sijaan tai sen lisäksi, ja tämä vaatii nopeaa hoitoa. Myös voimakas, äkillisesti paheneva kipu, johon liittyy kyvyttömyys käyttää raajaa lainkaan, on syy hakeutua päivystykseen ilman viivytystä.

Lievät, jo aiemmin todetun kihdin tyyppioireet voi useimmiten hoitaa itse levolla, jäähoidolla ja särkylääkkeellä muutaman päivän ajan. Jos oireet ovat ensimmäistä kertaa ilmaantuneet, ne eivät helpotu kotihoidolla tai ne alkavat toistua, kannattaa varata aika lääkärille tavanomaisessa aikataulussa. Ja jos mukana on korkea kuume, poikkeuksellisen voimakas kipu tai nivel näyttää selvästi tavallista pahemmalta, kyseessä voi olla kiireellistä arviota vaativa tilanne, jota ei kannata jäädä odottelemaan kotona.

Miten Dokport voi auttaa kihdin kanssa?

Jos varpaassa tai muussa nivelessä on äkillistä kipua ja turvotusta eikä ole varmuutta, mistä on kyse, Dokportin kautta lääkäri voi arvioida tilannetta chatissa ilman perinteistä ajanvarausta. Lääkäri käy läpi oireet, niiden keston ja mahdolliset aiemmat kihtikohtaukset, ja antaa niiden pohjalta yksilöllistä ohjausta siitä, miten kipua kannattaa juuri nyt hoitaa. Lääkitys tai sairausloma voidaan määrätä silloin, kun se on lääkärin arvion perusteella tilanteeseen sopivaa, ja tarvittaessa lääkäri ohjaa laboratoriokokeisiin, kuvantamiseen tai vastaanotolle, jos oireet vaativat tarkempaa tutkimista.

Etävastaanotto sopii hyvin tilanteisiin, joissa oireet ovat kihdille tyypilliset ja kipua halutaan helpottaa nopeasti, mutta jos epäillään esimerkiksi nivelen bakteeritulehdusta tai muuta vakavampaa syytä, lääkäri ohjaa aina paikan päälle tutkittavaksi. Tavoitteena on tarjota nopea, helppo ja turvallinen väylä lääkärin tukeen silloin, kun kihtiepäily herättää kysymyksiä.

Sama koskee tilannetta, jossa kihti on jo aiemmin todettu ja kohtaus on tuttu, mutta reseptilääke on loppumassa tai oireet poikkeavat hieman totutusta. Tällöin chatissa käyty keskustelu voi riittää tilanteen selvittämiseen ilman, että täytyy odottaa aikaa perinteiselle vastaanotolle. Dokportin kautta voi myös keskustella pidempiaikaisemmasta uraattitason hallinnasta ja siitä, kannattaisiko elintapamuutosten rinnalle harkita säännöllistä lääkitystä, jos kohtaukset ovat alkaneet toistua useammin kuin aiemmin.

Voiko kihtiä ehkäistä?

Toistuvia kihtikohtauksia ja taudin kroonistumista voidaan usein ehkäistä tehokkaasti elintapoja muuttamalla. Painonhallinta, kohtuullinen alkoholinkäyttö erityisesti oluen osalta, riittävä nesteytys ja puriinipitoisten ruokien käyttö oireiden sallimissa rajoissa vähentävät sekä kohtausten määrää että niiden voimakkuutta. Jos taustalla on nesteenpoistolääkitys, lääkäri voi arvioida, olisiko sen vaihtaminen tai suolan vähentäminen ruokavaliossa järkevää, sillä molemmat vähentävät myös lääkkeen tarvetta.

Osalla ehkäisy vaatii elintapamuutosten lisäksi pitkäaikaista lääkitystä, sillä pelkkä ruokavalio ei aina riitä pitämään veren uraattipitoisuutta tavoitteessa, jos taipumus sairauteen on voimakkaasti perinnöllinen. Tällöin säännöllinen lääkkeen käyttö ja seuranta ehkäisevät sekä uusia kipukohtauksia että kihtikyhmyjen ja niveltuhon syntymistä pitkällä aikavälillä.

Käytännössä hyvä ehkäisy rakentuu useasta pienestä osasesta yhtä aikaa: painoa pidetään vakaana ilman äkkinäisiä muutoksia suuntaan tai toiseen, ateriarytmi pidetään säännöllisenä niin ettei nälkä ja äkillinen runsas ateria vuorottele, ja lääkitykset käydään aika ajoin lääkärin kanssa läpi sen varmistamiseksi, ettei mikään niistä nosta uraattipitoisuutta tarpeettomasti. Moni huomaa, että kun nämä asiat ovat kunnossa, kohtauksia ei enää tule vuosiin, vaikka taipumus sairauteen säilyy taustalla koko elämän ajan.

Yhteenveto

Kihti on yleinen mutta hyvin hoidettavissa oleva niveltulehdus, joka johtuu uraatin kiteytymisestä niveleen. Se alkaa tyypillisesti äkillisenä, kivuliaana kohtauksena isovarpaassa tai muussa alaraajan nivelessä, ja siihen liittyy usein tunnistettavia riskitekijöitä, kuten ylipainoa, runsasta alkoholinkäyttöä ja puriinipitoista ruokavaliota. Kotihoito, kuten lepo, jää ja tulehduskipulääkkeet, auttaa useimmiten akuuttiin kipuun, mutta toistuvat kohtaukset ovat merkki siitä, että kannattaa hakeutua lääkärin arvioon ja harkita pitkäaikaista uraattia alentavaa lääkitystä. Kihtiin liittyy myös kohonnut sydän- ja verisuonitautien riski, minkä vuoksi kokonaisterveydestä huolehtiminen kannattaa nähdä osana kihdin hoitoa, ei siitä erillisenä asiana. Ajoissa aloitettu hoito ja elintapamuutokset ehkäisevät tehokkaasti sekä uusia kohtauksia että kihdin kroonistumista.